keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Autoilua Balilla - Riisiterasseja ja temppeleitä


Moikka!

Loman alku on ollut silkkaa laiskottelua enkä ole jaksanut innostua retkeilystä tai muustakaan "suorittamisesta". Olen vaan madellut fiiliksen mukaan sen enempiä suunittelematta. Mutta nyt alkavat päivät sisämaassa vedellä viimeisiä, joten vihdoin sain itsestäni sen verran irti, että buukkasin itselleni auton ja kuljettajan päiväksi, jotta pääsen tutustumaan Ubudin ympäristöön. Mulla oli "to see"-listalla pari paikkaa, jotka halusin nähdä. Näin ne ja vähän muutakin. Eikun matkaan siis!





Tegalalang Rice Terrace

Kuski saapui eilen aamulla sovittuun aikaan noutamaan minut majataloltani. Ensin ajelimme varmastikin Balin kuuluisimmille riisiterasseille Tegalalangiin. Olin nähnyt huikean kauniita kuvia Instagramissa, olihan minunkin koettava nämä "Insta-terassit". Tegalalangin riisiterasseille kannattaa mennä aamuvarhaisella (olin siellä 8.15), sillä silloin voi säästyä pääsymaksulta ja suuremmilta turistilaumoilta. Terassit olivat pienemmät kuin olin kuvitellut, mutta olihan siinä koluttavaa ja kuvattavaa lähes tunniksi. Yhdeksän maissa porukka alkoi valua paikalle enemmän, minä pääsin alta pois kreivin aikaan. Vaikka säästyinkin pääsymaksulta, niin polkujen varrelle oli pykätty "donation"-kojuja, joissa lahjoitus ei ollutkaan ihan vapaaehtoinen. Yhdellä kojulla kaivoin kukkaroa, mutta toisen skippasin tylysti, kun papparainen ei huomannut minua (huuteli kyllä sitten perään). Terassien vihreys melkein kirvelee silmiä, huikean kaunista!







Tirta Empul- temppeli

Seuraavaksi ajelimme hinduille tärkeään temppeliin, Tirta Empuliin, pyhän veden temppeliin. Ihmiset tulevat tänne puhdistautumaan pyhällä vedellä. Pois pahat ajatukset ja teot! Alueelle on pieni pääsymaksu ( 15 000 rupiaa/ n. 1e). Temppeliin ei saa mennä ilman saronkia. Jos oma unohtui matkasta niin temppeliltä saa lainata. Yläosalla ei ole väliä, ihan pikku topissa sai kulkea. Pukeutumissääntö koskee niin miehiä kuin naisia. Lisäksi naisten tulee sitoa pitkät huikset kiinni ettei näytä liian seksikkäältä. Voihan siinä jollain rukoilijalla mennä pasmat sekaisin, jos joku kaunotar hulmuttelee tukkaa vieressä.






Satria- kahviplantaasi

Olisihan minun pitänyt arvata, että näihin kiertoajeluihin kuuluu pakollisena myös jotain oheistyrkyttelyä. No, minut vietiin kahviplantaasille maistelemaan erilaisia kahvi- ja teelaatuja. Esittely oli ilmainen, mutta sen jälkeen tyrkättiin putiikkiin, missä oli ylihinnoiteltuja tuotteita ja eihän sieltä kehdannut poistua ostamatta, kun oli juuri ryystänyt kuppikaupalla näytejuomia. Ostin pienimmän mahdollisen paketin sitruunaruohoteetä (joka oli muuten sairaan hyvää) ja poistuin paikalta. Kuski-pentele vei minut vielä taidegalleriaankin, mutta siellä hetken ihasteltuani pakenin tyhjin käsin. Tätä pitkää matkaa on muuten aika hyvä yrittää käyttää perusteena sille, miksi ei voi kauheasti shoppailla. "Laukku on niin täynnä, ei pysty, pitkä matka edessä." "No mutta mitä jos ihan tämmöisen pienen taulun ostaisit? Voidaan kyllä postittaakin se kotimaahan." " Joo, mutta ei kiitos."







Batuan-temppeli

Kurvasimme matkan varrella myös toiseen  hindutemppeliin, Batuaniin. Kuski väitti temppeliä Balin suurimmaksi. Ehkäpä olikin ja varsin kaunis sellainen! Ilman saronkia tännekään ei ollut asiaa, mutta onneksi lainauspalvelu toimii ja 10 000 rupiaa (70snt) pulittamalla pääsee ihailemaan temppeliä kymmenien kailottavien kiinalaisturistien kanssa. Tännekin ehkä kannattaisi tulla aamuvarhaisella eikä puolen päivän ruuhkassa hikoilemaan.



Halusin nähdä kiertoajelulla myös jonkun kauniin vesiputouksen, sillä tällä saarellahan niitä on runsaasti. No, kyllähän minä sellaisen näinkin (Tegunungan), mutta olipa se varsinainen turistirysä! Tyydyin ottamaan pari pikaista valokuvaa kauempana kohisevasta putouksesta, jossa virtasi sadekauden vuoksi ruskeaksi värjäytynyt mutainen vesi. Ei todellakaan olisi ollut vaivan väärti laskeutua putoukselle siinä helteessä todetakseen, että olen nähnyt miljoona kertaa kauniimpia ja kirkasvetisempiä putouksia.

Joku saattaa muistaa, kun kerroin viime talven Vietnamin matkalta hieman jännittäväksi kääntyneestä mopokiertoajelusta (täällä)? Silloin meinasin tulla huijatuksi pahemman kerran ja vähän kyllä pelottikin! Tällä kertaa minua ei huijattu, saati ryöstetty. Kieltämättä tuo Vietnamin kokemus sai villeimmätkin kauhuskenaariot laukkaamaan mielikuvituksessani tälläkin retkellä. Eihän tämäkään reissu ihan putkeen mennyt ainakaan kuskin mielestä. Kerroin kuskille olevani pitkällä matkalla ja pitäväni aika tiukasti kiinni budjetista. Kerroin majoittuvani edullisissa majataloissa ja syöväni pääsääntöisesti halvoissa ravintoloissa. Lisäksi mainitsin etten juurikaan käytä rahaa shoppailuun, vaan käytän ne rahat mieluummin kokemuksiin ja elämyksiin. Kuski tyrmistyi matkustustavastani ja säästeliäisyydestäni. Hän vei minut lounaalle ravintolaan, jossa jo ovella ruokalistaa katsoessani käännyin kannoiltani. En todellakaan maksa Nasi Gorengista (paistettu riisi) triplahintaa verrattuna Ubudin pikku kuppiloihin! Siinä jäi sitten lounaat syömättä ja kuski totesi ettei hänen enää kannata viedä minua mihinkään, koska "et kuitenkaan halua maksaa sisäänpääsymaksuja". Kysehän ei ollut niistä, mutta turha kuskille oli enää selittää, hänen pettymys näkyi ja kuului. Ja samaan hengenvetoon totesi, että Ubudissa voit sitten valita mieleisesi ravintolan. No niinpä meidän kahdeksan tunnin kiertoajelu typistyi viiden tunnin mittaiseksi ja minun kukkaro keveni 30 euron verran. En jaksanut alkaa vänkäämän edes hinnasta, mulla oli jo karmiva nälkä!

Että semmonen retkipäivä oli se. Ehkäpä jatkossa skippaan nuo yksityiset kuskit ja osallistun järjestetyille kiertoajeluille niiden kiinalaisturistien kanssa. Taitaa päästä helpommalla niin kuskit kuin minä. Huomenna olisi sitten viimeinen päivä Ubudissa. Aamusta ajattelin lähteä katsomaan apinoita. Toivottavasti ne eivät syö mua hengiltä!

Kivaa keskiviikon jatkoa!

*Anu


2 kommenttia:

  1. Minulla on vastaava kokemus Balilta jo 20 vuoden takaa. Vuokrasimme päiväksi kuskin ja teimme noita samoja kierroksia. Silloinkin kuski oli pettynyt ja tyrmistynyt, kun turistit eivät halunneetkaan kaikkea kalleinta. Ymmärrän, että Bali elää turismista, mutta siitä päivästä ja tyrkyttämisestä jäi ikävä maku. Hyvää matkan jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla etten ole ainoa! Kieltämättä tuosta jäi vähän kökkö maku. Harmittaa että joutuu hirveästi puolustelemaan omaa matkustamistapaa ja varsinkin sitä budjettia. Ilmeisesti monet paikalliset luulevat, että täällä reissataan taskut rahaa tursuillen.

      Poista