torstai 22. syyskuuta 2016

Huipulla










Nyt on viimeisen Madeira-postauksen vuoro. Olethan pysynyt matkassa tähän asti? Jos et niin käy kurkkaamassa edelliset postaukset täältä ja täältä

Madeiran lomalla ehdottomasti parasta antia olivat vaellukset niinkuin aiemmin jo hehkutin. Toinen koko päivän vaelluksemme suuntautui huipulle, Madeiran korkeimmalle vuorelle Pico Ruivolle. Aamulla ajelimme saaren toiseksi korkeimmalle huipulle, Pico do Arieirolle (1818m). Sieltä lähdimme valumaan ensin alaspäin, sitten ylös, taas alas, ylös, alas ja ylös. Reilun kolmen tunnin kiipeämisen ja laskeutumisen, monen mutkan ja tunnelin jälkeen häämötti huippu, Pico Ruivo 1862 metrin korkeudessa. 

Vaellusreitti oli todella upea, maisemat sanomattoman kauniit. Karua ja vehreää vuorotellen, välillä kirkkaassa auringonpaisteessa hikoillen, välillä pilvessä iho kananlihalla. Oli jyrkkiä portaita, kapeita vuorenreunuksia, pimeitä tunneleita. Välillä kieli keskellä suuta taiteilua, ettei jalka lipsahda. Huokailua ja ihastelua. 

Huipulla olimme valitettavasti pilvessä, joten maisemat jäivät näkemättä sieltä käsin. Pieni harmitus kyllä, mutta onneksi se hymy irtosi siitä huolimatta (viimeinen kuva). Huipulla pidimme evästauon ja sieltä matka jatkui vielä tunnin verran hieman alaspäin, missä retkibussimme odotteli. Patikointiin kului aikaa noin 4,5 tuntia, matkaa kertyi n. 10-11 kilometriä ja korkeussuunnassa 800-900 metriä. Aika mahtava treeni vielä mahtavammissa maisemissa!

Nämä kaikki vaellukset teimme opastettuna isossa ryhmässä (15-20 henkeä). Kaikki vaellukset olisi helppo tehdä myös omatoimisesti, mutta suurimmaksi ongelmaksi tulisi tällöin kuljetukset. Monille vaelluspaikoille ei pääse julkisilla ja taksimatka tulisi kovin kalliiksi. Vuokra-auto on hyvä vaihtoehto, mutta silloin vaellusreitit täytyisi kävellä edestakaisin, reitit eivät nimittäin ole "rinkulamaisia" vaan kohteesta A kohteeseen B. Valmiilla retkillä on se etu, että bussi tuo lähtöpisteeseen ja siirtyy sitten päätepisteeseen odottamaan vaeltajia. Omatoimisilla retkillä olisi toki etuna se, että voit kulkea omaan tahtiin, pysähtyä silloin kun haluat jne. Voit valita ei-niin-ruuhkaisen ajankohdan, vältellä isoja vaellusporukoita ja tutkia vähemmän kuljettuja reittejä. Puolensa siis kummassakin retkeilytavassa. Me valitsimme ensimmäisellä reissullamme tuon helpomman, joskin hieman liian "turistimaisen" vaihtoehdon.

Toivottavasti viihdyit Madeiran sohvamatkalla ja ehkä sait myös vaelluskipinän! Joitain ihania kuvia on vielä jemmassa, ne julkaisen kyllä ehdottomasti täällä blogissa jossain välissä, mutta tällä erää reissu oli tässä! Seuraavaksi palataan arkisempiin aiheisiin, mitä ne sitten ovatkaan, sillä kamera on tällä hetkellä lomalla.

Mukavaa torstaita ja lähestyvää viikonloppua!


*Anu



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kauneuden kahdet kasvot















Nyt luvassa lisää Madeiraa! Ensimmäisessä postauksessa pyörittiin pääkaupungissa Funchalissa, nyt mennään metsään. Vaellukset olivat ehdottomasti matkan parasta antia, nyt pääset mukaan niistä yhdelle.

Ensimmäiselle koko päivän (klo 9-17) vaellukselle lähdimme saaren länsiosiin. Rabacal-Risco- 25 Fontes-vaellus kulki vihreiden vuoristomaastojen reunamilla. Reitti kulki levadan (kastelukanavajärjestelmä) varrella niinkuin moni muukin Madeiran vaellusreiteistä. Kulkureitti oli paikoin vain 30cm leveä, joten varmajalkaisuutta tarvittiin eikä korkeanpaikankammosta kannattanut kärsiä. Ensimmäinen stoppimme oli Riscon vesiputouksella ja lounasbreikin pidimme lammella, johon laskee 25 lähdettä. Satumaisia maisemia! 

Paluumatkalla kuljimme tunnelin läpi erään vuoren toiselle puolelle, missä kohtasemme aivan toisenlaisen maiseman. Elokuussa Madeiralla roihusivat valtavat metsäpalot, jotka tuhosivat muistaakseni lähes 10% saaresta. Palot olivat kuulema tahallaan sytytettyjä. Ihmiset ovat todellisia idiootteja, kun haluavat kostaa kaunojaan naapurin maanviljelijälle tai valtiolle polttamalla kaunista luontoa. Saarella oli nähtävissä myös vuosia sitten palaneita alueita, jotka eivät vieläkään ole toipuneet. Kestää siis todella kauan, että luonto toipuu näiden ajattelemattomien ihmisten tekosista. Kaikesta karuudestaan ja kamaluudestaan huolimatta palaneet eukalyptusmetsät olivat sumuisessa iltapäivässä jotenkin todella kauniita. Ja lohdullisia olivat ne pienet saniaisen taimet, jotka puskivat tuhkaisesta maasta.

Näitä vaellusretkiä pystyi helposti varaamaan paikallisista retkitoimistoissa, homma toimi kuin rasvattu. Nouto aamulla hotellilta ja palautus iltapäivällä samaan paikkaan. Pikkubussilla (n. 16 paikkaa) kuljetus toimi moitteettomasti, opas piti huolen siitä, että retki oli turvallinen ja saimme paljon tietoa saaresta, reitistä jne. Mukaan piti pakata omat eväät, sillä ravintoloita (eikä vessoja!) ollut reitin varsilla, ainoastaan reitin alussa/lopussa saattoi olla pysähdys pienessä kahvilassa/ravintolassa. Tähän vaellukseen (kävelyosuuteen) meni aikaa noin 4 tuntia, matkanteko on rauhallista ja maisemiakin ehti välissä ihastelemaan. Seuraavassa postauksessa kerron lisää näistä vaelluksista yleensäkin ja sitten pääsette mukaan myös huippuretkelle!

Reipasta sunnuntaita sulle, mä suuntaan salille!

*Anu


torstai 15. syyskuuta 2016

Valloittava Madeira























Bom dia! 

Terveisiä ihanalta Madeiran saarelta! Kesälomani kakkososan ensimmäinen viikko vierähti mukavasti Atlantin ympäröimällä vehreällä saarella. Olin kuullut Madeirasta vain hyvää, mutta saaren kauneus ylitti kaikki odotukseni. Loma oli tarkoitus viettää aktiivisesti saarta tutkiskellen ja niin siinä myös kävi. Ainoastaan viimeinen päivä (puolikas) vietettiin hotellin altaalla lekotellen. 

Loman ensimmäisenä päivänä (ja parina iltana) tutustuimme saaren pääkaupunkiin Funchaliin, missä myös majoituimme. Funchal sijaitsee rannalla vuorten ympäröimässä laaksossa. Kaupunki on kompaktin kokoinen, keskusta on helposti käveltävissä muutamassa tunnissa (jopa parissa). Kaupungin vanha puoli oli todella viehättävä kaduille levittäytyvine ravintoloineen. Kauniiden talojen ovet ja seinät oli maalatu taidokkaasti ja ihanan värikkäästi. Mukavat kahvilat houkuttelivat kakkukahville ja jäätelölle ja torin värikkäät hedelmäkeot olisi voinut kahmia mukaansa. Vihreissä puistoissa oli mukava hengähtää ja nuuhkia upeita kukkia. Auringon laskiessa maisema oli utuinen ja merituuli lempeä, pimenevässä yössä vuoren rinteille levittäytyvät talot loistivat valoineen kuin pienet timantit. 

Reissun parasta antia olivat ehdottomasti vaellusretket, joita teimme neljänä päivänä. Kahdesta upeimmasta vaellusretkestä haluan kertoa tarkemmin omissa postauksissaan. Niitä siis luvassa seuraavaksi. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, ehkä jopa oman matkaopaskirjan verran, mutta säästän teidät turhan tarkalta matkaselostukselta. Kommenttiboxissa saa kysyä, vastaan mielelläni! 

Tämä toinen lomaviikko on vierähtänyt jo loppupuolelle ihan täällä kotikulmilla hengaillen. Treeniä ja kotihommia, jalkahoitoa ja hierontaa. Huomenna lähden sukuloimaan suosikki-ihmisten luo. Ja Mauno-mäyris saa taas paljon rapsutuksia!

Rentoa torstai-iltaa!


*Anu


Ps. Kesäloma on tarkoittanut myös blogilomaa...ehkä olette huomanneetkin sen... ;)


torstai 1. syyskuuta 2016

Kesän loppu on loman alku




Niin se kesä loppui. Elokuu vaihtui syyskuuksi. Tämä kesä meni ohi jotenkin huomaamatta. Tuntuu ettei se kunnolla alkanutkaan ja nyt se on loppu. Elokuu ei tehnyt poikkeusta, mitä päivien pikakelaukseen tulee. Onneksi kuukausi oli täynnä mukavia menoja. 

Kuukausi alkoi perinteisellä kälysten mökkikeikalla. Nautimme kaunista kesäpäivästä, yllätävästä rankkasateesta, itsepoimituista mustikoista, saunasta ja yön hiljaisuudesta lyhtyjen loisteessa. Tulipa tuossa kuun alussa aloitettua karkkilakkokin, jonka kesto on kaavailtu joulukuun alkuun asti. Huih! Kuun puolivälissä olohuoneessa pyörähti sisustushurrikaani ja huone sai vähän uutta ilmettä. Tulipa silloin pyörähdettyä myös countryfestareilla tässä kotikulmilla. Ja mikä parasta, kuun puolivälissä alkoi syksyn mittavin ja mahtavin projekti, FitFarmin Bikini Challenge. Nyt pisteään mimmi timmiksi! 

Kun kuukausi alkoi kääntyä loppupuoliskolle, hyppäsin OnniBussiin ja hurautin ystäväni luo Raumalle. Rauman vanha kaupunki oli tosi viehättävä! Pari päivää vierähti länsirannikolla rennosti hengaillen ja orastavaa flunssaa potien. Seuraava viikko menikin sitten kotona flunssan kourissa hissutellessa ja nettikirppiskauppaa käyden. Taas sain nurkkia vähän tyhjemmäksi! Kun flunssa oli taltutettu, vietin mukavan päivän äitipuoleni kanssa Helsingin kaduilla hengaillen. Ja varmaan arvaattekin, että elokuuhun(kin) mahtui myös paaaaljon urheilua! 

Ja mikä parasta... kesä on ehkä virallisesti ohi, mutta minulla alkaa tänään KESÄLOMA! Voi naiset, kyllä tätä on taas odotettu! Pidin kesäkuussa vain kaksi viikko lomaa ja se tuntui niin lyhyeltä! Nyt rentoilen seuravat kaksi viikkoa ja rapiat, laitan työasiat pois mielestä ja nautin vain ja ainoastaan ihanista iloa tuottavista asioista! Ja kuten varmaan arvaatte, enhän minä tälläkään lomalla pysy kotimaassa. Ensi viikon alussa lennän ystäväni kanssa aktiivilomalle Madeiralle! Instagramia (anuelina76) kannattaa seurailla siis ensi viikolla, blogi päivittyy seuraavan kerran vasta syyskuun puolivälin paikkeilla!

Nyt ruokakauppaan, sillä saan sen ihanan kälysen tänään yökylään! Heipparallaa ja mukavia syyskuun alun päiviä ihan joka iikalle! :)

*Anu