sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Menolippu Melakaan






Joskus sitä vaan päätyy matkoillaan paikkoihin, joihin ei ole alunperin suunnitellut menevänsä ja eikä loppujen lopuksi edes tiedä, miksi ylipäätään meni. Näin minulle kävi, kun ykskaks päätin lähteä käymään Melakassa, etelämalesialaisessa kaupungissa. Olin lukenut pari blogijuttua kaupungista ja hetken mielijohteesta päätin varata sieltä kolme hotelliyötä. Köröttelin Melakaan bussilla Kuala Lumpurista. Matka kesti kaksi tuntia, bussin pehmeällä ja leveällä penkillä oli oikein mukava matkustaa. Bussilipun ostin näppärästi netistä,meno-paluulippu maksoi huikeat 6,50e. 

Melaka on mukava "pikkukaupunki" (Kuala Lumpurin jälkeen tuntui siltä) kaupunki Malakan niemimaan länsilaidalla. Kaupungilla on värikäs historia, sillä siellä ovat pitäneet valtaa niin portugalilaiset, hollantilaiset kuin brititkin. Historia näkyy niin kaupungin kaduilla, rakennuksissa, hotellien nimissä kuin ruuassakin. Turistien suosima alue keskustassa on hyvin pieni ja se on kävelty ympäri päivässä. Turistialeueen pääkatu Jonker Street kerää ihmisiä tekemään ostoksia pikku putiikkeihin ja maistelemaan paikallisia herkkuja. Viikonloppuiltaisin (pe-su) katu täyttyy katuruokakojuista ja kaikenlaisen tilpehöörin myyjistä, meininki on vallan tiivistunnelmainen. 






Kaupungilla on helppo kävellä joka paikkaan, mutta jos halua säästä jalkojaan voi napata itselleen hauskan kyydin. Kaupungin kaduilla nimittäin viilettää lukematon määrä hassunkurisia polkupyöräriksoja. Yksi on koristeltu Hello Kitty-tyyliin, toinen Spiderman-teemalla, kolmas Pokemon-hahmoilla. Iltaisin nämä riksat vasta hurjan näköisiä ovatkin räikeine valoineen ja poppikoneesta soi milloin mikäkin renkutus. Pakkohan minunkin oli kokeilla Hello Kitty-kyytiä! Ihan ilmaista tämä kyyditys ei ole, mutta kokemuksena varsin mieleenpainuva.





Kaupunkia halkoo kapea joki, jonka molemmin puolin kulkee kävelytie. Rannan talot ovat saaneet seiniinsä värikkäitä maalauksia. Joen varrella voi pysähtyä ravintolaan nauttimaan vaikkapa lounaan tai virkistävän juoman. Kaupungin kapeille kaduille ja kujille on mukava "eksyä". Minäkin löysin ihan sattumalta kauniita, hieman kreikkalaistyylisiä kujia. Enimmäkseen kyllä tunsin käveleväni Kiinassa ja toisinaan myös Intiassa. Kaupunki on varsinainen sekoitus eri maita ja kulttuureja. Varsinaisia turistinähtävyyksiä en tällä reissulla bongaillut (kirkkoja, linnoituksia jne), minulle riitti kaupungilla haahuilu.







Kaksi ja puoli päivää vierähti kaupungissa oikein helposti, mielestäni varsin sopiva aika tämän kokoiseen kaupunkiin. Oletko kuullut koskaan Melakasta (tai Malakasta tai Malaccasta...kaupunki esiintyy useammalla nimellä) tai jopa vieraillut siellä?

Tänään on aika jättää Malesia taakse ja jatkaa matkaa Thaimaahan. Seuraavat viikot täyttyvät pääasiassa leppoisasta rantaelämästä. Ehkäpä joku postaus tulee naputeltua sieltäkin, mutta sitä ennen palataan vielä Malesian matkani viimeiselle etapille Penangiin. Pysy kuulolla!

Reissuterveisin,

*Anu



perjantai 15. joulukuuta 2017

Kuala Lumpur - Miljoonakaupungin sykettä ja turistiväsymystä




Miten tässä nyt näin kävi? Blogi on ollut hunningolla jo yli kaksi viikkoa, en ole vilkaissutkaan kulkematomille poluille, saati kenenkään muun blogiin. Ja niinkuin minä suunnittelin kirjoittelevani päiväkirjatyyppisesti lähes reaaliajassa... kissan viikset! No, täällä ollaan pitkästä aikaa näppiksen ääressä!

Edellinen postaus olikin Balilta, missä olin sillä hetkellä jännän äärellä. Tulivuori Agung oli alkanut yskimään oikein kunnolla ja sen takia Balin lentokenttä oli suljettu. Ei ollut ollenkaan varmaa pääsenkö matkustamaan maasta pois suunnitelmani mukaan. No, mulla oli todella paljon onnea matkassa, sillä lentokenttä avattiin lähtöäni edeltävänä iltana ja pääsin jatkamaan matkaa Kuala Lumpuriin Malesiaan. Nyt olen jo jättänyt Kuala Lumpurin taakseni, mutta palataanpa hetkeksi tuon vilkkaan miljoonakaupungin kaduille.




Vietin Kuala Lumpurissa lähes viikon, kahdessa erässä tosin. Ensimmäiset pari päivää olin aktiivinen turisti ja kiertelin nähtävyyksiä (joita kaupungissa on yllättävän vähän) ja muita turistiviihdykkeitä. Välissä kävin kolmen yön pyrähdyksellä Melakan kaupungissa ja palasin sitten itsenäisyyspäivänä takaisin. Treffasin ystäväperheen ja hengailinkin heidän seurassaan seuraavat kolme kokonaista päivää. Minulle oli iskenyt pienoinen turistiväsymys ja flunssankin pukkasi päälle, joten otin todella rennosti. Pulikoitiin kavereiden uima-altaalla ja käytiin iltaisin kimpassa syömässä. Tulipa siellä vietettyä omat synttäritkin ja sen kunniaksi piti kiivetä korkealle ihailemaan kaupunkia. 

Mitä Kuala Lumpurissa sitten voi tehdä, että saa jopa kokonaisen viikon kulumaan? Tässä muutama vinkki!

1. Chinatown

Kuala Lumpurin Chinatown ei ole järin iso, se on nopeasti kävelty läpi. Pääkatu Petaling Street kuhisee elämää, värejä ja tuoksuja. Rahaa saat tuhlatua rihkamaan ja ruokaan, tuliaisiin ja tuoreisiin hedelmiin, kaikkeen tarpeelliseen ja tarpeettomaan. Minä en tästä vilkkaasta kadusta innostunut vaan eksyilin mieluummin pienille rauhallisille kujille, joilla törmäsin paikallisten aamupuuhiin. Ja suurena  katutaiteen ihailijana bongasin toki myös värikkäitä seinämaalauksia ja graffiteja.







2. Petronas Twin Towers

Varmasti lähes jokainen Kuala Lumpurin kävijä käy katsastamassa nämä kuuluista tornit kaupungin ytimessä (KLCC). Tornit ovat mielestäni varsin tylsän näköiset päivällä, mutta illan tullen ne heräävät eloon. Erityisen hienoilta ne näyttävät näin joulun alla, kun tornien edustalle on pystytetty jättimäinen joulukuusi valoineen. Torneihin pääsee myös ihailemaan maisemia (minä skippasin) tai halutessaan voi tuhlailla rahojaan tornien yhteydessä olevassa upeassa Suria KLCC-ostoskeskuksessa. Tornien edustalla on kiva vehreä puisto (KLCC Park) ja suuri suihkulähdeallas. Puiston puiden varjossa on kiva hengähtää hetki ja ihailla maisemaa. 






3. Shoppailu

Kuala Lumpur on shoppailijan paratiisi. Ostoskeskuksia on lukuisia ja niistä löytyy taatusti jokaiselle jotain. Upeimmat ja kalleimmat (pääasiassa kalliita merkkiliikkeitä) ovat Suria KLCC ja Pavilion. Hieman huokeampia ja ei niin prameita ovat mm. Farenheit 88, Lot 10 ja Berjaya Times Square. Ostoskeskukset ovat keskittyneet samalle alueelle Bukit Bintangin kaupunginosaan (eli keskustaan). Minä en tällä kertaa shoppailua harrastanut, lähinnä kävin ihailemassa ostoskeskusten joulukoristelua, istumassa kahviloissa ja syömässä food courteissa.






4. KL Tower - Menara Tower

Tapoihini kuuluu vierailla suurissa kaupungeissa jossain korkealla. Kuala Lumpurissa valitsin 421 metriä korkean KL Towerin synttäreiden kunniaksi. Torniin pääsee kahdelle tasolle: alempi Observation Deck sijaitsee 276 metrin  korkeudessa ja sinne lippu maksaa n. 11 e, ylempi Sky Deck on 300 metrin korkeudessa ja sinne joutuu maksamaan tuplasti kaliimman lipun (22e, pääsy myös alemmalle tasolle samalla lipulla). Sky Deckin erikoisuutena ovat kaksi lasilaatikkoa "tyhjän päällä". Aika hirvittävä ajatus seistä lasilattian päällä, kun alla on 300m pudotus. Mutta eihän sitä voi olla kokematta! Tosi pelottavaa, mutta niin mahtavaa ja kyllä siinä lopulta pystyi rentoutumaankin ja kuviin irtosi jopa hymyn tapainen pelkän kauhuirvistyksen sijaan.







5. Syöminen

Yleisin Malesia-vinkki mitä kuulin oli: SYÖ! Malesia on kuuluista loistavasta ruuasta, erityisesti katuruuasta. Paikalliset tuntuvat syövän pääasiassa kadun varsilla olevissa "muovituoliravintoloissa", ruoka valmistuu yleensä jonkinlaisessa kärrysysteemissä. Kuala Lumpurin keskustassa on kuuluisa Jalan Alor, katuruokakatu. Katu tuntui olevan enemmänkin turisteille suunnattu ja hinnatkin sen mukaiset (annokset 4-12e). Pari kertaa tuli istuttua tuon kadun muovituoleilla ja nautittua erinomainen illallinen. Toinen mainio paikka ruokailla on ostoskeskusten food courtit. Suosikkini oli Pavilion-ostoskeskuksen food court (annokset 1,50-4e), Ruokaa on toki tarjolla myös ihan tavallisissa ravintoloissa ja valinnanvaraa on rajattomasti.





6. Luonnon rauha

Minulla tekee yleensä mieli lähteä hetkeksi pois kaupungin hulinasta. Kuala Lumpurissa siihen on useampikin mahdollisuus. KLCC Parkin mainitsinkin jo, mutta sen lisäksi voi käydä rauhoittumassa esimerkiksi perhospuistossa (KL Butterfly Park), lintupuistossa (KL Bird Park) tai orkideapuutarhassa. Nämä puistot ovat lähekkäinen, joten vierailu onnistuu samalla reissulla. Minä kävin katselemassa ainoastaan perhosia ja kukkia. Perhospuisto oli suhteellisen pieni ja mielestäni aika vaatimaton, mutta ihan kivaa vaihtelua pilvenpiirtäjien tuijotteluun. Pääsymaksukaan (n. 5e) ei kukkaroa rasittanut. Orkideapuutarha oli pettymys, todella vaatimaton ja jopa ankea paikka. No, kukat olivat kauniita, mutta odotin etä niitäkin olisi ollut runsaammin. Onneksi puutarha oli sentään ilmainen! Samalla suurella puistoalueella on myös Perdana Botanical Gardens, mutta sinne en enää jaksanut, oli niin mahdottoman kuuma päivä,







Vielä muutama käytännön vinkki, jotka helpottavat lomailua Kuala Lumpurissa:

* Valitse hotelli keskustan alueelta tai metro/skytrain-reitin varrelta, Liikkuminen julkisilla on nopeaa, helppoa ja edullista (matkat keskustassa 30-40 snt (vaihdolle joutuu ostamaan uuden lipun)
* Valitse hotelli, jossa on uima-allas. Kaupunkiloma kuumassa ilmastossa on rankkaa, Parin tunnin rentoutuminen altaalla tekee hyvää kävelyn/shoppailun lomassa
* Lataa puhelimeen GRAB-sovellus (aasialainen UBER) niin saat taksimatkat pilkkahintaan. Keskustan alueella kyydit maksoivat 1-2e.
* Lataa puhelimeen joku lukuisista offline-kartoista (esim. MapsMe) niin ei tarvitse suunnistaa paperikartan kanssa
* Jos et halua olla wifi-yhteyksien varassa, hanki paikallinen sim-kortti.  Hotlink on hyvä, kuulin kehuja ja ostin (1kk voimassa, 9,50e)
* Ole varovainen liikenteessä, jalankulkijaa ei kunnnoiteta ollenkaan!
* Pukeutuminen Kuala Lumpurissa on aika vapaata, vaikka kyseessä onkin muslimimaa. En kuitenkaan itse käyttäisi (enkä käyttänyt) mikroshortseja/minihametta, katseita saa muutenkin ihan tarpeeksi


Yllättävän paljon sain kuitenkin aikaan, vaikka en kovin aktiivinen turisti ollutkaan. Näiden pitkien reissujen varjopuoli on mm. se ettei koko ajan jaksa olla kauhean innostunut uusista asioista ja paikoista. Jonkin verran on kuitenkin jaksettava väsymyksestä huolimatta pusertaa, että saa edes jonkinlaisen käsityksen paikasta, jossa kulloinkin vierailee. Kuala Lumpurista jäi ihan positiivinen maku!

Tällä hetkellä majailen Malesian Penangissa, tarkemmin ottaen Georgetownissa. Täällä on vierähtänyt jo viisi päivää, ylihuomenna matkani jatkuu Thaimaahan. Penangista tulossa myös juttua (kunhan ehdin), sillä tämä kaupunki on Malesian helmi. Katutaidetta, ahhh!


Mukavaa viikonloppua!


*Anu


Ps. Seuraathan matkaani myös Instagramissa (anuelina76)?
Pahoittelut kuvien laadusta. En tiedä onko vika kamerassa, kuvaajassa vai omassa läppärissä, mutta ainakin minun silmin kuvat ovat todella epätarkkoja ja suttuisia. Voi surku!


tiistai 28. marraskuuta 2017

Savumerkkejä Balilta





Enpä olisi ikinä uskonut, että joudun lomallani kirjoittamaan tällaisen postauksen. Mutta kappas vaan, elämästä ei koskaan tiedä ja pahin pelkoni (ehkä vähän liioitellusti) kävi toteen ja nyt ollaan saarroksissa Balilla luonnonkatastrofin äärellä! Kyllä vain, tulivuori Agung on käynyt yskimään nyt kunnolla ja on saanut pienen ihmisen hämilleen. Ei voisi huonompi ajoitus olla, sillä ylihuomenna minulla olisi lento Malesiaan. No, mitäs nyt?

Turistit ovat toistaiseksi turvassa, sillä saaren vilkkaimmat turistialueet sijaitsevat usean kymmenen kilometrin päässä vuoresta. Se miten tulivuori vaikuttaa meihin on matkustamisen vaikeutuminen. Saarelle ei pääse lentäen eikä täältä pois, sillä saaren ainoa lentokenttä Denpasarissa on ollut suljettu jo reilun vuorokauden. Aika huonolta näyttää lähipäivien tilanne, sillä vuori ei ole ilmaissut rauhoittumisen merkkejä. Sen sijaan täällä pelätään pahinta eli isoa purkausta. Olen melkoisen varma, että lentokenttä ei ole auki torstaina, kun minun pitäisi poistua saarelta ja koko maasta. Sitten on otettava käyttöön "plan B" eli lähdettävä ensin maata pitkin saaren toiselle reunalle, sieltä lautalla yli Jaavan saarelle ja taas maata pitkin madellen kohti Surabayan tai Jakartan kaupunkia, mistä voisi päästä lentämään Malesiaan. Parin päivän reissu (ainakin) siis edessä, sillä matkanteko ei käy täällä käden käänteessä ja luultavasti aika moni muukin ottaa saman varasuunnitelman käyttöön. Ruuhkaa, jonoja ja hikisiä hetkiä siis varmasti luvassa.





Mutta kuten sanoin, minulla ei ole hätää, vaikka lomafiilistä onkin jäljellä enää vaivaiset 30%. Kyllähän tämmöinen vaikuttaa fiilikseen, kun iso osa ajasta menee uusimpia uutisia kyttäillessä ja varasuunnitelmia tehdessä. Ja pakko myöntää sekin, että nämä ovat niitä tilanteita, jolloin toivoisi ettei olisi reissussa yksin. Stressin määrä on taatusti tuplat verrattuna siihen, kun voisi jakaa ajatuksia matkakumppanin kanssa, Kyllä iso tyttö tästäkin selviää, nyt vaan maltilla odotellaan sitä torstaita ja mietitään uudet käänteet sitten. 

Nämä omat huoleni kuulostavat omastakin mielestä välillä hieman turhanpäiväisiltä, sillä tulivuoren läheisyydessä asuvilla paikallisilla on se todellinen hätä. Heidät on ajettu kotoa evakkoon, He menettävät pahimmassa tapauksessa kotinsa, elantonsa ja jopa läheisiään. Monet ovat olleet pakomatkalla jo syyskuusta asti, kun tulivuori antoi ensimmäisiä varoitusmerkkejään. Osa ehti välillä jo palata koteihinsa ja joutuvat nyt lähtemään uudestaan. Ei käy kateeksi heidän tilanteensa, todella surullista! Balin saari elää turismista, joten luonnonkatastrofista kärsii koko saari. Katukuvassa huomaa selvästi, että turistit ovat kaikonneet. Monet ravintolat ovat lähes tyhjillään, kauppiaat, taksikuskit ja hierojat yrittävät välillä liiankin aggressiivisesti saada asiakkaita. Toimeentulo on vaarassa, koska peloissaan olevat turistit ovat peruneet matkansa tai lähteneet etuajassa kotiin.





Tunnelma täällä on rauhallinen, turistit jatkavat lomailuaan. Mitään paniikkia ei ole, mutta toki jokaisen mielessä varmasti myllertää, kun ei tiedä lomansa jatkosta ja kotiinpaluusta. Minäkin yritän vielä nauttia parista viimeisestä päivästä sateineen ja auringonpaisteineen. Tämä on nyt viimeinen postaus Balilta (paitsi jossain vaiheessa ehkä vielä yksi ruoka-aiheinen postaus tulossa), joten seuraavaksi kertoilen kuulumisia Malesiasta., kunhan sinne asti joskus pääsen! Instagramiin koitan päivitellä kuulumisia päivittäin eli sieltä selviää sitten myös se, miten torstaina käy. Kannatta olla kuulolla jos bloggaajan tulivuoriseikkailut kiinnostaa!

Mukavaa ja turvallista eloa kaikille!


*Anu


perjantai 24. marraskuuta 2017

Nusa Lembongan - Turkoosia merta ja hetkellistä turhautumista





Kun sisämaan Ubud oli nähty ja koettu, oli aika siirtyä vaihteeksi rantamaisemiin. Suositusten perusteella valitsin Nusa Lembonganin pikku saaren, joka sijaitsee vain puolen tunnin pikavenematkan päässä Balin Sanurista. Saari on todellakin pieni, vain noin viiden kilometrin mittainen pituussuunnassa ja pari kilometriä leveä. Suurin osa veneistä saapuu saaren ytimeen, Jungut Batun kylään. Saaren rannat ovat pääosin kalliota, mutta väliin mahtuu muutamia valkohiekkaisia rantoja. Saaren pohjoisosassa on laaja mangrovemetsäalue.

Valitsin majapaikkani saaren länsipuolelta Mushroom Bayn ja Tamarind Bayn välistä. Ihana pieni mökkikyläni Cassava Bungalows tuntui siltä, että olisin oikeasti tullut mökille. Seitsemän mökin majatalo toimi kotinani viiden yön ajan. Mökkejä ympäröi vehreä puutarha ja kaiken keskellä oli kiva uima-allasalue. Majapaikan sijainti oli ihan ok, lähimmälle rannalle oli lyhyt kävelymatka ja lähettyviltä löytyi muutamia ruokapaikkoja ja pikkukioskeja.






Lähin ranta oli Tamarind Beach, mutta sen näkeminen kertaalleen riitti: pieni siivoton rantakaistale täynnä veneitä. Onneksi muutaman askeleen päässä oli hiukan siistimpi ranta Mushroom Beach (postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa). Täälläkään en tosin viettänyt yhtä iltapäivää kauemmin, mutta sain sentään nauttia valkoisesta hiekasta ja turkoosista merestä aaltoineen. Lähirannoista paras on ehdottomasti Dream Beach (kuvat alla), jonne käveli mökiltäni noin 25 min (laiskasti kuumuudessa laahustaen). Ranta on pienehkö, mutta todella kaunis. Aamuvarhaisella kun saavuin rannalle niin sain olla hetken aivan yksin ja nauttia aaltojen loiskeesta. "Unelmarannan" lähellä on myös turisteja kiinnostava Devil's Tear eli kallion muodostama "hornankattila, jossa aallot vellovat ja kohoavat välillä hurjiksi vesipatsaiksi. Minun käydessäni siellä aallot olivat varsin maltilliset enkä siten nähnyt valtavaa kuohuntaa.






Yhtenä aamuna buukkasin mopokyydin, jotta pääsin katselemaan saarta vähän laajemmin sekä piipahtamaan myös viereisellä Nusa Ceninganin saarella. Huristelimme kuskini kanssa pääkylän läpi mangrovemetsäalueelle, missä kyllä skippasin suolasisen hintaisen veneajelun. Sieltä ajelimme maaseudun halki keltaiselle sillalle (Yellow Bridge), joka yhdistää Lembonganin Ceninganin saareen. Ceninganilla kävin ihailemassa upeaa turkoosin väristä Blue Lagoonia. Vesi oli ihan tajuttoman upean värinen! Harmi että veteen ei pääse, vaan laguunia täytyy tyytyä ihailemaan ylhäältä päin. Laguunin lähellä on Mahana Point, mukava maisemien katselupaikka ja kahvila.







Haaveissani oli päästä käymään myös toisella lähisaarella, Nusa Penidalla.  Saarelle ei Lembonganilta käsin järjestetä ryhmäretkiä, joten jouduin unohtamaan haaveeni. Yksityisretken hinta olisi tullut niin korkeaksi etten halunnut satsata niin paljoa muutaman paikan näkemiseen ja valokuvaamiseen. Tämä ehkä joskus vielä harmittaa, mutta näin alkumatkasta taidan olla vähän liian tiukkana matkabudjetin suhteen. Täällä saarella olen kokenut jonkinasteista turhautumista siitä etten pääse näkemään ja kokemaan niin paljon kuin haluaisin. Kirjoittelinkin jo aiheesta täällä. Toisaalta eihän minun tarvitse tehdä ja nähdä kaikkea mitä muut tekevät/näkevät, mutta silti tuntuu että missaan hyviä tilaisuuksia kokea jotain hienoa. Kai nämä ovat ihan tyypillisiä reissaajan ajatuksia ja tuntemuksia...




Nyt on Nusa Lembongan  jätetty turhautumisineen taakse ja tällä hetkellä pidän majaani Balin saarella Sanurissa. Täällä menoa on huomattavasti enemmän kuin pikkusaarella ja sehän sopii minulle. Tulin siihen tulokseen, että yksin matkustaessa taidan kuitenkin nauttia enemmän sitä, että on vilinää ympärillä. Tai ehkä se on vaan mielentilasta kiinni. Tämä tuntuu nyt ihan hyvältä.

Mukavaa viikonloppua!

*Anu